Mittarihan olikin “ihmisarvoinen elämä”, ei esim. keskiluokkainen. Eli että on katto pään päällä, vaatteet yllä ja ei ole nälkä + sen päälle jotain sen verran että (tuon tutkimuksen mukaan) voi sanoa elävänsä ihmisarvoista elämää. Tuon määritelmän kanssa on varmasti suunnilleen yhtä paljon vaihtoehtoja kuin on vastaajiakin, mutta nykymaailmassa nettiliittymä+jonkinlainen päätelaite, edes jonkinlaiset sosiaaliset piirit ja mahdollisuus edes johonkin harrasteesen on ilmeisesti aika korkealla listalla.

Mutta kuten jutussakin mainitaan, jotkut ovat tyytyväisiä elämäänsä vähemmälläkin rahalla ja kokonaisuus riippuu osaltaan paljon siitä mitä itse arvottaa ihmisarvoiseksi. Itse olen nykyään enemmän siinä keskiluokan puolella, mutta aikanaan on tullut oltua todella perse auki, mutta silloinkin tuli järjesteltyä elämää siten, että esim. sukulaisissa päästiin käymään pari kertaa vuodessa pidempiä reissuja. Toki se sitten vaati että jostain piti nipistää että sai parisataa polttoaine- ja muita matkakuluja nippuun, mutta tehtävissähän sekin oli.

Ehkä yksi iso muutos mikä tuolta (omalta) pohjalta noustessa tuli vastaan oli se, että kun valuuttaa oli edes vähän enemmän käytössä niin se mahdollisti paljon sellaisia juttuja, millä sai taas helpotettua tulevaisuutta. Pystyi hankkimaan laadukkaampia asusteita, työkaluja ja muuten kalustoa ja tarviketta sen verran että ei tarvinnut aina toimia sen halvimman mahdollisen roskan kanssa ja toisaalta sitä hankittua laadukkaampaa tavaraa pystyi sitten huoltamaan ja korjaamaan. Tuo kuitenkin tarvitsee edes sen pienen puskurin, että mitään voi tehdä yhtään pidemmällä jänteellä. Jos lompakko on kokoajan niin tiukalla että mielessä liikkuu lähinnä mitä on varaa tulevalla viikolla syödä, niin siitä suosta on hyvin haastavaa nousta.