Oikeat natsit eivät ole Studio Julmahuvista tuttuja haja-asutusalueiden klanipäitä, vaan ihan normaalin näköisiä ja mahdollisesti älykkäitä ja luovia ihmisiä.

Juuri näin, ja tämän seurauksena natsienkin päässä voi liikkua muutakin, kuin natsiajatuksia. Pesukarhut ovat lähes ilmiselvästi jonkinlainen sisäpiirin viittaus, mutta se, että kyse on jostain natsipesukarhusta on silkka arvaus ja lähestulkoon täysi non sequitur, sillä vaihtoehtoisia, aivan yhtä todennäköisiä selityksiä on useita. Esitin yllä jo pari arvausta, ja nyt esitän kolmannen: Junnila halusi näyttää, ettei ota saamaansa varoitusta tosissaan pukemalla hupailukravatin.

https://www.arkansasonline.com/news/2007/jun/03/raccoons-let-germany-1934-now-big-headach-20070603/

On ihan selvää, ettei natsiksi epäilty laita vahingossa juuri pesukarhuja sisältävää krakaa eduskuntaan samassa yhteydessä kun on pyytämässä anteeksi natsikytkösistään. Ei pitäisi ainakaan olla ylläolevan tiedon saatuaan pienintäkään epäilystä kenelläkään.

[…]

Koska näiden asioiden ymmärtäminen vie aina paljon enemmän energiaa kuin niiden suorittaminen. Siksi meillä on media, jonka homma on löytää nämä asiat ja kertoa niistä, jotta ihmiset voivat keskittyä omiin aluesiinsa.

Jos noin hatara kytkös on mielestäsi niin aukoton todiste, ettei kenelläkään pitäisi olla asiasta pienintäkään epäilystä, niin ehkä kannattaakin luottaa sokeasti Hesarin toimittajaan ja keskittyä vaan omaan alueeseensa. Tässä artikkelissakin Hesarin toimittaja nimittäin painottaa useaan otteeseen, miten solmion merkitys on epäselvä ja sitä voi vain arvailla.

Meinaan kun kämyjen koirapilleistä puhutaan, niin 99% ajasta ne kuulostaa enemmän sumutorvilta.

Mielestäni koirapillin idea ei ole niinkään siinä, että sen tajuavat vain harvat ja valitut, vaan siinä, että sille löytyy ns. uskottava kiistettävyys. Eli niiden kuuluukin “kuulua”, mutta jos joku alkaa kyselemään hankalia kysymyksiä, niin asian voi sivuuttaa jollakin tekosyyllä.

Tässä kravaattigatessa ongelma nähdäkseni on se, ettei se tunnu kuuluvan lähestulkoon kenellekkään. Koirapillin olemukseen liittyy mielestäni oleellisesti myös se, että sen viesti tavoittaa yleisönsä. Toki kyse voi olla jostain erittäin pienen sisäpiirin jutusta, mutta pienen sisäpiirin tavoittaa tekstiviestilläkin.